Lohiksessa leirillä ideoitiin ja innostuttiin

Isosleiri Lohirannassa! 5-7.10.2012

Perjantai

Ensimmäinen tämän syksyn isosleiri järjestettiin Lohirannassa. Leirille osallistui monta vanhaa isosta ja iso kasa tulevia isosia. 
Lähtö tapahtui Munkkiniemen kirkolta 18.00, bussi noukki vielä loput leiriläiset Munkkivuoren kirkolta ja matka kohti Lohirantaa alkoi. Leirikeskukseen saavuimmen alle tunnin ajomatkan jälkeen, söimme samantien päivällisen. 

Iltaohjelma alkoi kahdeksan aikoihin - oli nimikierrosta sun muuta hauskaa. Iltapalan jälkeen vuorossa oli kompletorio, joka oli riparilta ennestään tuttu. Loppuilta meillä oli vapaa-aikaa kello puoli kahteentoista, jonka jälkeen piti olla omassa huoneessa pää tyynyssä. 


Lauantai

Aamukahdeksalta oli herätys, aamu lähti aikalailla tahmeasti liikkeelle, sillä poikkeuksetta kaikki olivat todella väsyneitä. Aamupalan jälkeen suuntasimme järvenrannassa olevaan kappeliin, vuorossa oli aamuhartsa.

Päivällä oli mielenkiintoinen oppitunti psalmeista joka oli todellakin minulle ja varmasti monelle muulle tarpeen, avasi paljon aihetta ja lisäsi tiedon määrää. 

Lounaan jälkeen meillä oli vapaa-aikaa, jonka jälkeen vuorossa oli Jonnan laulutunti, itselleni ja uskoisin että muillekkin tuli kaihoisa olo lauluista, joita laulettiin riparilla ja nyt melkein samalla porukalla täällä isosleirillä. Lauleskelimme noin tunnin ja suuntasimme taas ruokalaan.


  Illan toisella oppitunnilla suunnittelimmen tulevan syksyn nuorten iltoja. Mietimme yhdessä mistä hyvä nuortenilta koostuu; paperiin saimme paljon asiaa esimerkiksi hyvä yhteishenki, kaikki kuuntelevat kaikkia, kaikki laulavat ja monia muita hyviä ideoita. Lopun aikaa oppitunnista saimme suunnitella pareittain nuorten iltoja ja osalle päätettiin jo aihe ja päivämäärä.

 Iltaohjelma oli vuorossa iltapalan jälkeen, ohjelma oli hauska ja muistutti taas monia riparista. Monen sai hymyilemään pantomiimileikki, jossa kerättiin omalle joukkueelle pisteitä. Jokainen joukkueen jäsen kävi vuorollaan nostamassa lapun hatusta, lapussa luki jokin substantiivi, esim koira. Lapun nostaja esitti pantomiimina koiraa omalle joukkueelleen, joka yritti arvata mikä se on ja keräsi näin pisteitä itselleen. 

Kalle ja Lotta järjestivät iltahartsan, voin omasta puolesta sanoa etten ole koskaan ollut niin mahtavassa iltahartaudessa. Kaikki istuivat koko hartauden ajan aivan hiljaa kappelin lattialla ja kuuntelivat. Hartauden aiheena oli "mikä tekee onnelliseksi", mietimme sitä miten pitää elää juuri tässä hetkessä eikä murehtia menneitä tai tulevia, koska silloin ei pysty nauttimaan kunnolla elämästä. Hartauden jälkeen suuntasimme mökkeihin ja valmistauduimme nukkumaan menoon. 



Sunnuntai


Herätys oli taas kahdeksan aikaan, aamu lähti vielä tahmeammin liikkeelle kuin edellisenä päivänä, siihen olkoon looginen selitys. Aamupalan jälkeen, keräännyimme ryhmiin suunnittelemaan aamujumista. Yksi ryhmä valitsi laulun, toinen laati esirukouksen, kolmas päivänrukouksen ja niin edespäin. Aamujumalanpalvelus järjestettiin kappellissa. Jumiksen jälkeen aloimme pakkailla kamppeitamme kasaan, siivosimme mökit, söimme lounaan ja vuorossa olikin jo lähtö Munkkiniemeä kohti. 

Koko viikonlopun yhteishenki oli mahtava ja parantui entisestään. Innolla odotetaan seuraavaa leiriä!


teksti: Katja Matikainen
kuvat: Hetu Saarinen

Älä pelkää!

Jounin saarnan pätkiä Rippikoulusunnuntaina (4. sunnuntai loppiaisesta) 29.1.2012 Munkkivuoren kirkossa

Vihje: lue ensin Joh.6:16-21

Tästä sunnuntaista alkaa sinun ja perheesi rippikouluvuosi - ajanjakso, jonka aikaan tutustutaan oman seurakunnan elämään ja kristillisen uskon sisältöön.

….

Kirkkoa ja seurakuntaa on vanhastaan verrattu laivaan. Puhutaan kirkkolaivasta, joka elämän merellä tekee matkaansa purjeet aukaistuina. Purjeita pullistaa Pyhän Hengen tuuli, joka vie laivaa eteenpäin kohti kotisatamaa, Taivaan kotia. Laivan reunalla roikkuu suuri ankkuri, toivon merkki ja symboli. Purjeessa komeilee risti, Jeesuksen Kristuksen ja uskon merkki ja symboli.

….

Viime torstaina, siis kolme päivää sitten, meillä oli menossa isoskoulutus tuossa vieressä olevalla seurakuntakodilla. 

Monet tietävätkin, mitä isoset tai isoiset ovat. He ovat jo oman rippikoulunsa käyneitä vähän vanhempia nuroia, jotka ovat mukana rippileirillä ryhmänjohtajina, isosina tai isoisina. Isoset ovat tärkeä osa rippikoulukokonaisuutta. He ovat ikäänkuin isojaveljiä tai isojasiskoja nuoremmilleen, uusille rippikoululaisille. Isoskokelaita koulutetaan talven aikana tärkeisiin tehtäviinsä.

Koulutuksen jälkeen monet heistä tulevat jo ensi kesänä isoisiksi. Mutta vaikka koulutus olisikin käyty, valmiita asiantuntijoita isojenkaan ei tarvitse olla. Siihen viittaakin isosista käytetty toinen nimi, isoinen. Ei vielä valmis iso, vaan vielä vähän raakile, siis isoinen, isoksi kasvamassa. Siksi moni isonen haluaakin edelleen jatkaa kasvamistaan ja olla mukana isoskoulutuskuvioissa jopa useita vuosia. Se kun on myös kivaa hommaa, ainakin useimpien mielestä. Valmiiksi ei tulla rippikoululaisina, ei isosina eikä opettajina. Tässä lajissa kasvetaan koko elämän ajan.

No, olimme siis viettämässä isoskoulutusiltaa.... Yhtenä illan teemana oli tarkastella tämän päivän evankeliumitekstiä ja tehdä siitä havaintoja, tulkintoja ja kysymyksiä. Joku isosista vertasi Jeesuksen opetuslapsia rippikoululaisiin, jotka hekin lähtevät matkalle. Jeesus sanoo opetuslapsille - siis myös rippikoululaisille: ”Älkää pelätkö.”

Niin, rippikoulua ei tarvitse pelätä. 

Monia rippikoululaisia huolettaa se, ettei tunne riparilta oikein ketään. Moni miettiin, jäänkö minä yksin, kun ei ole kavereita tässä ryhmässä, tai pärjäänkö niiden kanssa, joiden kanssa koulussa ei oikein synkkaa. Tai vaikka tuntisikin porukkaa, silti jännittää: mitähän tästä tulee, miten leiri menee, pärjäänkö minä muiden joukossa 8 päivää jossakin korvessa kaukana kaikista tutuista?

Tässä kohtaa voin rohkaista sinua. Itse en tiedä yhtäkään rippileiriläistä, joka ei olisi saanut leiriltä kaveria, yhtä, kahta, useita, koko leiriryhmää … Moni sellainen, jonka kanssa ei aiemmin ole synkannut, on leirillä näyttäytynyt uudessa positiivisemmassa valossa, jopa kaverina tai ihan ystävänä.

Ole siis rohkealla mielellä. Et jää yksin. Et ole yksin.

Monen vanhemman pelko voi olla sama: Miten nuoreni pärjää kahdeksan päivää? Useimmiten vanhemmat vastaanottavat leiriltä palaavan paljon uusia kokemuksia, kavereita ja ajatuksia saaneen nuoren. Usein menee monta päivää tai koko kesä kaiken pohtimiseen ja sulatteluun. Jotkut nuoret kertovat vuolaasti kaikenlaista leirillä koettua. Jotkut pohtivat hiljaa mielessään ilman ääneen sanottuja sanoja, mutta ilmiselvästi sisäisesti tyytyväisinä.

Vanhemmillekin voi siis kohdistaa Jeesuksen sanat: ”Älkää pelätkö.”

Tarkoittavatko nuo sanat sitä, että uskova on suojassa kaikelta pahalta. Eivät. Kyllä kristitty ihminen kohtaa vastoinkäymisiä nin kuin kuka tahansa muukin. Nuo Jeesuksen sanat lupaavat sen, että vaikeuksia ei tarvitse kohdata yksin. ”Minä, Jeesus, olen tässä, teidän rinnallanne, sinun rinnallasi. Älä pelkää.”

…..

Jeesuksen lausumasta tekee merkittävän se, millä valtuutuksella, mandaatilla hän toimii. Hän on sekä ihminen että Jumalan Poika. Hänen mandaattinsa on Jumalalta. Jeesus itse sanoi: se, joka on nähnyt minut, on nähnt Jumalan. Tästä Jeesuksen inhimillisestä ja jumalallisesta luonnosta alkuseurakunta aikanaan vakuuttui. Siinä valossa kristillinen kirkko ja seurakunta on myös Raamattua ja Jeesuksen sanoja tulkinnut. Siksi se, että Jeesus sanoo: ”Minä tässä olen. Älkää pelätkö.” on jotain suurta ja ensiarvoisen merkillepantavaa. Uskomme mukaan tuon sanoja on itse Jumala.

Tätä suurta mysteeriä, salaisuutta me rippikoulussa pohdimme. Asia taitaa toki olla niin iso, että sen pohdintaan ei yksi rippikouluvuosi riitä. Tarvitaan isoskurssi ja sen jälkeen koko ihmisen elämä tämän asian märehtimiseen.

Siispä: hyvää rippikouluvuotta sinulle rippikouluasi aloittava ja hyviä elämänpituisia rippikouluvuosia teille kaikille!

toivottaa

rippikoulupastorinne Jouni

(jonka saarnatekstiä lyhensi ja muokkasi tähän Hetu)

Raporttia isoskoulutusleiriltä Kellokoskelta

 Isoskoulutuslukuvuoden 2011-12 ensimmäinen isoskoulutusleiri pidettiin Kellokoskella viikonloppuna 21.-23. lokakuuta 2011. Mukaan leirille lähti sankoin joukoin niin vasta isoskoulutuksensa aloittaneita isosia kuin myös jo aiemmin isosena toimineita, yhteensä mukana taisi olla vähän yli 40.

 
Leirille lähdettiin iloisissa ja odottavissa tunnelmissa perjantai-iltana kuuden aikaan. Bussimatkan jälkeen veimme tavarat leirikeskukseen, majoittauduimme ja pidimme pienimuotoisen iltaohjelman, johon kuului enimmäkseen laulamista punaisista veisukirjoista. Leiri tuntui alkaneen oikein hyvin perjantai-iltana.

Lauantai oli leirin toinen päivä. Päivän aikana tapahtui paljon kaikenlaista, kuten esimerkiksi leirijumalanpalveluksia ja -työpajoja, yleistä tietoa isoskoulutuksesta ja isosleireistä sekä yhteislauluja. Iltapäivällä leirin ohjelmaan kuului lisäksi virkistävää ulkoilua - sekä paljon vapaa-aikaa. Lauantai-ilta kului iltaohjelmaa, joka oli illan päätteeksi, valmisteltaessa.

Sunnuntaina palasimme leirijumalanpalveluksen, lounaan ja tavaroiden pakkaamisen jälkeen linja-autolla takaisin Munkkiniemen kirkolle Munkkivuoren kautta. Vaikka leiri tuntui loppuneen melko lyhyeen, nuortenleirit, isoskoulutus ja muut tapahtumat jatkuvat.

Kaikkein mukavinta oli, kuten yleensä, yleinen yhdessäolo muiden leiriläisten kanssa. Kellokosken leirikeskuksen ruokalassa sai hyvää ruokaa ja yöunen laatukin oli poikkeuksellisen hyvä, vaikkakin kesto jonkin verran liian lyhyt.

T. Okko Karvonen

Puhetta Jumala-suhteesta

Viime keskiviikon nuortenillassa (18.5.2011) aiheena oli suhde Jumalaan. Paikalle ilmestyi normaalia vähemmän porukkaa, mikä oli hyvä merkki siitä, että tulevan kesän riparilaiset olivat saaneet suoritettua kotiseurakuntaan tutustumisjaksonsa kutakuinkin aikataulussa. Saimme aikaan ihanan avointa ja tuottoisaa keskustelua moniin hyviin kysymyksiin liittyen. Erityisen yllättynyt olin siitä, kuinka hienoja kommentteja muutamien riparilaisten suista kuului.

Keskustelimme muun muassa siitä, kuinka suhde Jumalaan on muuttunut sitten lapsuuden. Saimme myös kuulla mielenkiintoisia vastauksia nuortenillan aloittaneella nimikierroksella, kun kysyimme, kuinka oma rippikoulu aikoinaan vaikutti Jumalasuhteeseen. Hedelmällisin osa keskustelua oli mielestäni se, kun nuorisotyönohjaajamme Hetu otti puheeksi sen, kuinka omat perhesuhteet vaikuttavat usein myös Jumalasuhteeseen. Esimerkiksi jos suhde omaan isään on tai on ollut hankala, voi olla hyvinkin vaikeaa kutsua Jumalaa Taivaan Isäksi.

Vapaa-aikaosuus sujui jokaviikkoiseen tapaan rennoissa tunnelmissa, sohvilla makoillen, keittiössä rupatellen ja tällä kertaa jääkiekkotunnelmia jakaen. Illan päätteeksi Kari-pappi piti meille iltahartauden, jonka jälkeen oli aika lähteä tallustelemaan kotia kohti.

Ensi viikolla onkin kevään viimeinen nuortenilta, joten toivottavasti sinne saapuisi sankoin joukoin nuoria! HUOM! Luvassa on erityiskivaa ohjelmaa!

Teksti: Aura Castrén

Kuva: Isosleiri Lohis tammi2010 / Hetu

Keskiviikkokin on toivoa täynnä

Piti vielä kehottaa teitä äänestämään, mutta muistittehan te näköjään muutenkin. Aivan mahtava tulos kaiken kaikkiaan. Olisikohan aihetta juhlaan?

Juhlan jälkeen arki sitten aikanaan palaa. Mutta arki on hyvä. Sitähän suurin osa elämästä on ja siksi on myös hyvä parhaansa mukaan huolehtia siitä, että se on mieluisaa ja hyvää. Suureen arkeen kuuluvat sekä tavallinen arki että juhlat. Se tarkoittaa, että juhlat eivät ole irrallaan elämästä vaan nivoutuvat osaksi elämän kokonaisuutta ja antavat siihen väriä ja iloa. Me samat ihmiset osallistumme kokemuksinemme, iloinemme ja suruinemme sekä yhteiseen arkeen että juhlaan.

Vaalien jälkeen myös palaa arki. Vaikuttamisen arki on arkea siinä missä muukin arki. Vastuunkantajat puurtavat (tylsissä) kokouksissa ja tekevät töitä, että saavat äänensä kuuluville. Valitut vastuunkantajat tarvitsevat tukea ja kannustusta myös tässä arjessa, yhteydenpitoa äänestäjiinsä ja tuntumaa seurakunnan arkeen. He tarvitsevat unelmia ja ihmisiä, jotka jakavat näitä unelmia ja ovat valmiita näkemään vaivaa niiden eteen. Onneksi emme ole yksin puurtamassa, vaan meillä on toinen toisemme ja Hän.

Paavali muistutti samasta asiasta, kun hän aikanaan kirjoitti Korintin seurakunnalle:

"Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun.
Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa." 
                                                                                            1. Kor 3:6-7

Viikon evääksi rukous viiime sunnuntain messusta: "Anna meidän nähdä kuinka Pyhän Hengen tuuli puhaltaa maan yli."

Ps. Nähdään taas keskiviikkona Vintillä.. tai sitten torstaina :-)

Kahden valtakunnan kansalaisia -terveisiä messusta

Prolineserver 2010, Wikipedia/Wikimedia Commons

Olin viikko sitten juna-asemalla, siellä kaksi nuorta äitiä odotti kanssani junaa. Heillä oli mukanaan molemmilla kaksostenrattaat, joissa -molemmissa- kaksi eri-ikäistä lasta. He siinä juttelivat, olivat menossa vilkuttamaan prinsessa Victorialle. Onhan se mukavaa vilkuttaa ihan oikealle prinsessalle.

Vaikka suhtautuminen kuninkaallisiin ja presidentteihin on muuttunut sensaatiohakuisen maailman kohukirjojen ja yksilöllistymisen myötä. Vielä jossakin kuninkaallisia ihaillaan, kunnioitetaan ja kiitetään. He ovat kansakunnan edustajia, symboleita, he edustavat yksimielisyyttä ja kansakunnan yksimielisyyttä, heidän persoonaansa, viisauttaan, velvollisuudentuntoaan, rohkeuttaan ja paneutumistaan ihaillaan. Jos he puheissaan käyttävät uskonnollista kieltä tai muuten tuovat uskoaan julki, se ei jää huomaamatta.

Fariseukset menivät neuvottelemaan keskenään, miten saisivat Jeesuksen sanoistaan ansaan. He lähettivät hänen luokseen opetuslapsiaan yhdessä Herodeksen kannattajien kanssa. Nämä sanoivat: "Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut totta ja opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti. Sinä olet ihmisistä riippumaton etkä tee eroa heidän välillään. Sano siis meille, mitä mieltä olet: onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei?" Mutta Jeesus huomasi heidän kieroutensa ja sanoi: "Te teeskentelijät! Miksi te yritätte saada minut ansaan? Näyttäkää sitä rahaa, jolla maksatte veronne." He ottivat esiin denaarin. Jeesus kysyi heiltä: "Kenen kuva ja nimi siinä on?" "Keisarin", he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: "Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu." Kuullessaan tämän he hämmästyivät. He jättivät Jeesuksen rauhaan ja lähtivät pois.       

                                                                                       Matt. 22: 15-22

Uskonnollisia johtajia tuli Jeesuksen puheille, he olivat laatineet ovelan kysymyksen. Sano mitä mieltä olet? Onko oikein maksaa keisarille veroa? Tuo kysymys oli päivän polttava kysymys. Se osui juutalaisen kansan identiteetin ytimeen. Heille johtaja oli yksin Jumala, ja heidän maallisten johtajiensa tulisi tunnustaa Vanhan Testamentin auktoriteetti, uskonnollisten opettajien auktoriteetti ja lakina tulisi olla juutalainen laki. Näin ei ollut ollut pitkään aikaan ja se oli kipeä asia.

Ei ollut oikein, että juutalaisten piti alistua valloittajien veroihin ja lakeihin, heidän pakottamisiinsa. Ei ollut oikein, että pakanat saattoivat hallita juutalaisia! Ja vielä vaatia heitä maksamaan jotakin veroa. Jos Jeesus olisi vastannut kieltävästi, sotilaat olisi pian saatu paikalle. Keisari valvoi valtaansa. (tosin tarina ei kerro missä tämä keskustelu käytiin).  Entä jos hän vastaisi myöntävästi? Silloin kaikki jo nyt niin tyytymättömät olisivat kääntyneet Jeesusta vastaan. Nyt paljon kansaa oli hänen puolellaan ja kysymys oli ovela yritys kääntää kansa häntä vastaan.

Jeesuksen vastaus on nerokas. Se ei ole vain nokkela sanaleikki vaan enemmän. Hän opettaa samalla Jumalan ”tietä”, häntä eivät heilauttaneet se keitä ihmiset olivat tai mitä he ajattelivat. Kuitenkin se mitä hän sanoo on ällistyttävän radikaalia.

Hän sanoo: "Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu." hän itseasiassa tekee eron kahden valtakunnan välille. Tämän maailman valtakuntien ja Jumalan valtakunnan. Ne ovatkin kaksi eri asiaa.

Tämän maailman valtakunnat. Monarkiat, presidentit, valitut virkamiehet, harvainvalta, liike-elämän ja talouden johtajat. Rahan, aseman ja vallan valuutta. Tämä valtakunta on väliaikainen, mitä suurimmassa määrin. Kuninkaat vaihtuvat ja valuutat vaihtuvat, raha kulkee miten kulkee ja valta sen jalanjäljissä. Mikään ei ole ikuista.

Jumalan valtakunta on valtakunta, jota johtaa Kristus. Sen valuuttana rakkaus. Me tottelemme Jumalaa koska hän rakastaa meitä ja armahtaa. Kaiken sen takia mitä hän on antanut meille ja siksi, että hän on kuollut puolestamme. Hänen valtakuntansa on lopullinen ja ikuinen.

Tällä vastauksella Jeesus osoittaa kahta asiaa:
1. Näyttää yhtäkkiä siltä, ettei olekaan väliä kuka meitä hallitsee. Kristittyinä meitä kutsutaan rukoilemaan esivallan puolesta, että se olisi oikeudenmukainen ja kohtuullinen ja että saisimme elää jumalista ja hiljaista elämää. Mutta loppujen lopuksi, niin kauan kuin Jumalan valtakunta vallitsee, ei ole niin väliä millainen vallanpitäjä meillä on poliittisesti. Olipa sitten tyrannia tai demokratia. Itseasiassa on paradoksaalista, että Jumalan valtakunta näyttää voivan jopa paremmin ahtaissa ja ankarissa oloissa

2. Jeesus muuttaa PAIKAN jossa Jumalan valtakunta toteutuu. Se toteudukaan poliittisesti valtiossa, se ei murtaudu esiin miekalla ja politiikan ja lakien voimalla vaan jokaisessa ihmissydämessä, jos on murtautuakseen.
Jokainen joutuu kohallaan päättämään mikä kuuluu keisarille ja mikä (jos mikään) Jumalalle.

Jokaisen on kohdallaan päätettävä mille perimmältään on uskollinen.

Lopuksi etätehtävä :-) Tutustupa Pyhän Yrjön legendaan, (jos se ei ennestään ole sinulle tuttu) ja pohdi miten edellä kerrottu näkyi hänen elämässään.

Metodikeitto

Syksyllä ja talvella aina maistuu lämmin keitto. Sinne sekaan voi laittaa kaikenlaista. Omat suosikkini ovat kanakeitto ja sienikeitto. Ja kalakeitto ja seljanka ja gulassi ja borssi ja... No niin. Olimme Hetun kanssa kurssilla. Kurssilla puhuttiin kasvatuksen menetelmistä kirkon työssä. Nimenomaan puhuttiin, mutta tehtiin myös kaikenlaista ja saatiin paljon ideoita, joten odottakaahan vain :-) Kotiin tultuani keitin keittoa ja pohdin miten tuo koulutus oli ollut kuin maukkaan keiton keittämistä. Jokainen toi omia aineksiaan ja yhdessä sitä hauduteltiin ja hämmenneltiin ja siitä sitten jokainen saatoi ottaa sen kokoisen kauhallisen kuin itsestä hyvältä tuntui.

Elämä on keitto, millaisia asioita siihen lisäämme, mitä otamme mausteeksi, mistä teemme liemen, kaikki se vaikuttaa makuun. Joa elämän keitto on pahanmakuista ja kitkerää, on se varmaan osiattain myös omien valintojenmme seurausta. Annalla oli blogissaan taannoin aika hyvä "resepti kaikkeen". Raamatustakin löytyy hyviä reseptejä hyvään elämän keittoon. Vaikkapa vanha tuttu "hedelmäkeitto", resepti löytyy Gal. 5:22. Toinen resepti voisi löytyä Fil.2:1-5. Etsikää te hyviä ehdotuksia lisää.

Oikeastaan ajattelin myös Vintin keskiviikkoiltoja. Niissäkin parhaimmillaan "keitetään yhteistä keittoa", kuullaan erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia asioihin ja voidaan yhdessä pohtia ja pähkäillä, kuunnella toisia ja muodostaa uusia mielipiteitä. Kiitos kaikille mukana olleille viime keskiviikosta. Sekä iskosta, nuortenillasta että hartaudesta. Ja teille kurssilaiset (jos käytte täällä kurkistamassa) lämmin kiitos yhteisestä keitosta.

Kurssimme päättyi Herran siunaukseen, -niin kuin niin monet nuortenillatkin- ja sen jälkeen Raija lähetti meidät kotiin ja arkeen sanomalla: "Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten -täytekakun ja kahvin voimalla". Teillekin jäi vielä kakkua, vaikka valitettavasti voitte syödä nyt vain silmillä...