Metodikeitto

Syksyllä ja talvella aina maistuu lämmin keitto. Sinne sekaan voi laittaa kaikenlaista. Omat suosikkini ovat kanakeitto ja sienikeitto. Ja kalakeitto ja seljanka ja gulassi ja borssi ja... No niin. Olimme Hetun kanssa kurssilla. Kurssilla puhuttiin kasvatuksen menetelmistä kirkon työssä. Nimenomaan puhuttiin, mutta tehtiin myös kaikenlaista ja saatiin paljon ideoita, joten odottakaahan vain :-) Kotiin tultuani keitin keittoa ja pohdin miten tuo koulutus oli ollut kuin maukkaan keiton keittämistä. Jokainen toi omia aineksiaan ja yhdessä sitä hauduteltiin ja hämmenneltiin ja siitä sitten jokainen saatoi ottaa sen kokoisen kauhallisen kuin itsestä hyvältä tuntui.

Elämä on keitto, millaisia asioita siihen lisäämme, mitä otamme mausteeksi, mistä teemme liemen, kaikki se vaikuttaa makuun. Joa elämän keitto on pahanmakuista ja kitkerää, on se varmaan osiattain myös omien valintojenmme seurausta. Annalla oli blogissaan taannoin aika hyvä "resepti kaikkeen". Raamatustakin löytyy hyviä reseptejä hyvään elämän keittoon. Vaikkapa vanha tuttu "hedelmäkeitto", resepti löytyy Gal. 5:22. Toinen resepti voisi löytyä Fil.2:1-5. Etsikää te hyviä ehdotuksia lisää.

Oikeastaan ajattelin myös Vintin keskiviikkoiltoja. Niissäkin parhaimmillaan "keitetään yhteistä keittoa", kuullaan erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia asioihin ja voidaan yhdessä pohtia ja pähkäillä, kuunnella toisia ja muodostaa uusia mielipiteitä. Kiitos kaikille mukana olleille viime keskiviikosta. Sekä iskosta, nuortenillasta että hartaudesta. Ja teille kurssilaiset (jos käytte täällä kurkistamassa) lämmin kiitos yhteisestä keitosta.

Kurssimme päättyi Herran siunaukseen, -niin kuin niin monet nuortenillatkin- ja sen jälkeen Raija lähetti meidät kotiin ja arkeen sanomalla: "Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten -täytekakun ja kahvin voimalla". Teillekin jäi vielä kakkua, vaikka valitettavasti voitte syödä nyt vain silmillä...