 |
| Prolineserver 2010, Wikipedia/Wikimedia Commons |
Vaikka suhtautuminen kuninkaallisiin ja presidentteihin on muuttunut sensaatiohakuisen maailman kohukirjojen ja yksilöllistymisen myötä. Vielä jossakin kuninkaallisia ihaillaan, kunnioitetaan ja kiitetään. He ovat kansakunnan edustajia, symboleita, he edustavat yksimielisyyttä ja kansakunnan yksimielisyyttä, heidän persoonaansa, viisauttaan, velvollisuudentuntoaan, rohkeuttaan ja paneutumistaan ihaillaan. Jos he puheissaan käyttävät uskonnollista kieltä tai muuten tuovat uskoaan julki, se ei jää huomaamatta.
Fariseukset menivät neuvottelemaan keskenään, miten saisivat Jeesuksen sanoistaan ansaan. He lähettivät hänen luokseen opetuslapsiaan yhdessä Herodeksen kannattajien kanssa. Nämä sanoivat: "Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut totta ja opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti. Sinä olet ihmisistä riippumaton etkä tee eroa heidän välillään. Sano siis meille, mitä mieltä olet: onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei?" Mutta Jeesus huomasi heidän kieroutensa ja sanoi: "Te teeskentelijät! Miksi te yritätte saada minut ansaan? Näyttäkää sitä rahaa, jolla maksatte veronne." He ottivat esiin denaarin. Jeesus kysyi heiltä: "Kenen kuva ja nimi siinä on?" "Keisarin", he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: "Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu." Kuullessaan tämän he hämmästyivät. He jättivät Jeesuksen rauhaan ja lähtivät pois.
Matt. 22: 15-22
Uskonnollisia johtajia tuli Jeesuksen puheille, he olivat laatineet ovelan kysymyksen. Sano mitä mieltä olet? Onko oikein maksaa keisarille veroa? Tuo kysymys oli päivän polttava kysymys. Se osui juutalaisen kansan identiteetin ytimeen. Heille johtaja oli yksin Jumala, ja heidän maallisten johtajiensa tulisi tunnustaa Vanhan Testamentin auktoriteetti, uskonnollisten opettajien auktoriteetti ja lakina tulisi olla juutalainen laki. Näin ei ollut ollut pitkään aikaan ja se oli kipeä asia.
Ei ollut oikein, että juutalaisten piti alistua valloittajien veroihin ja lakeihin, heidän pakottamisiinsa. Ei ollut oikein, että pakanat saattoivat hallita juutalaisia! Ja vielä vaatia heitä maksamaan jotakin veroa. Jos Jeesus olisi vastannut kieltävästi, sotilaat olisi pian saatu paikalle. Keisari valvoi valtaansa. (tosin tarina ei kerro missä tämä keskustelu käytiin). Entä jos hän vastaisi myöntävästi? Silloin kaikki jo nyt niin tyytymättömät olisivat kääntyneet Jeesusta vastaan. Nyt paljon kansaa oli hänen puolellaan ja kysymys oli ovela yritys kääntää kansa häntä vastaan.
Ei ollut oikein, että juutalaisten piti alistua valloittajien veroihin ja lakeihin, heidän pakottamisiinsa. Ei ollut oikein, että pakanat saattoivat hallita juutalaisia! Ja vielä vaatia heitä maksamaan jotakin veroa. Jos Jeesus olisi vastannut kieltävästi, sotilaat olisi pian saatu paikalle. Keisari valvoi valtaansa. (tosin tarina ei kerro missä tämä keskustelu käytiin). Entä jos hän vastaisi myöntävästi? Silloin kaikki jo nyt niin tyytymättömät olisivat kääntyneet Jeesusta vastaan. Nyt paljon kansaa oli hänen puolellaan ja kysymys oli ovela yritys kääntää kansa häntä vastaan.
Jeesuksen vastaus on nerokas. Se ei ole vain nokkela sanaleikki vaan enemmän. Hän opettaa samalla Jumalan ”tietä”, häntä eivät heilauttaneet se keitä ihmiset olivat tai mitä he ajattelivat. Kuitenkin se mitä hän sanoo on ällistyttävän radikaalia.
Hän sanoo: "Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu." hän itseasiassa tekee eron kahden valtakunnan välille. Tämän maailman valtakuntien ja Jumalan valtakunnan. Ne ovatkin kaksi eri asiaa.
Tämän maailman valtakunnat. Monarkiat, presidentit, valitut virkamiehet, harvainvalta, liike-elämän ja talouden johtajat. Rahan, aseman ja vallan valuutta. Tämä valtakunta on väliaikainen, mitä suurimmassa määrin. Kuninkaat vaihtuvat ja valuutat vaihtuvat, raha kulkee miten kulkee ja valta sen jalanjäljissä. Mikään ei ole ikuista.
Jumalan valtakunta on valtakunta, jota johtaa Kristus. Sen valuuttana rakkaus. Me tottelemme Jumalaa koska hän rakastaa meitä ja armahtaa. Kaiken sen takia mitä hän on antanut meille ja siksi, että hän on kuollut puolestamme. Hänen valtakuntansa on lopullinen ja ikuinen.
Tällä vastauksella Jeesus osoittaa kahta asiaa:
1. Näyttää yhtäkkiä siltä, ettei olekaan väliä kuka meitä hallitsee. Kristittyinä meitä kutsutaan rukoilemaan esivallan puolesta, että se olisi oikeudenmukainen ja kohtuullinen ja että saisimme elää jumalista ja hiljaista elämää. Mutta loppujen lopuksi, niin kauan kuin Jumalan valtakunta vallitsee, ei ole niin väliä millainen vallanpitäjä meillä on poliittisesti. Olipa sitten tyrannia tai demokratia. Itseasiassa on paradoksaalista, että Jumalan valtakunta näyttää voivan jopa paremmin ahtaissa ja ankarissa oloissa
1. Näyttää yhtäkkiä siltä, ettei olekaan väliä kuka meitä hallitsee. Kristittyinä meitä kutsutaan rukoilemaan esivallan puolesta, että se olisi oikeudenmukainen ja kohtuullinen ja että saisimme elää jumalista ja hiljaista elämää. Mutta loppujen lopuksi, niin kauan kuin Jumalan valtakunta vallitsee, ei ole niin väliä millainen vallanpitäjä meillä on poliittisesti. Olipa sitten tyrannia tai demokratia. Itseasiassa on paradoksaalista, että Jumalan valtakunta näyttää voivan jopa paremmin ahtaissa ja ankarissa oloissa
2. Jeesus muuttaa PAIKAN jossa Jumalan valtakunta toteutuu. Se toteudukaan poliittisesti valtiossa, se ei murtaudu esiin miekalla ja politiikan ja lakien voimalla vaan jokaisessa ihmissydämessä, jos on murtautuakseen.
Jokainen joutuu kohallaan päättämään mikä kuuluu keisarille ja mikä (jos mikään) Jumalalle.
Jokainen joutuu kohallaan päättämään mikä kuuluu keisarille ja mikä (jos mikään) Jumalalle.
Jokaisen on kohdallaan päätettävä mille perimmältään on uskollinen.
Lopuksi etätehtävä :-) Tutustupa Pyhän Yrjön legendaan, (jos se ei ennestään ole sinulle tuttu) ja pohdi miten edellä kerrottu näkyi hänen elämässään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti