Keskiviikkokin on toivoa täynnä

Piti vielä kehottaa teitä äänestämään, mutta muistittehan te näköjään muutenkin. Aivan mahtava tulos kaiken kaikkiaan. Olisikohan aihetta juhlaan?

Juhlan jälkeen arki sitten aikanaan palaa. Mutta arki on hyvä. Sitähän suurin osa elämästä on ja siksi on myös hyvä parhaansa mukaan huolehtia siitä, että se on mieluisaa ja hyvää. Suureen arkeen kuuluvat sekä tavallinen arki että juhlat. Se tarkoittaa, että juhlat eivät ole irrallaan elämästä vaan nivoutuvat osaksi elämän kokonaisuutta ja antavat siihen väriä ja iloa. Me samat ihmiset osallistumme kokemuksinemme, iloinemme ja suruinemme sekä yhteiseen arkeen että juhlaan.

Vaalien jälkeen myös palaa arki. Vaikuttamisen arki on arkea siinä missä muukin arki. Vastuunkantajat puurtavat (tylsissä) kokouksissa ja tekevät töitä, että saavat äänensä kuuluville. Valitut vastuunkantajat tarvitsevat tukea ja kannustusta myös tässä arjessa, yhteydenpitoa äänestäjiinsä ja tuntumaa seurakunnan arkeen. He tarvitsevat unelmia ja ihmisiä, jotka jakavat näitä unelmia ja ovat valmiita näkemään vaivaa niiden eteen. Onneksi emme ole yksin puurtamassa, vaan meillä on toinen toisemme ja Hän.

Paavali muistutti samasta asiasta, kun hän aikanaan kirjoitti Korintin seurakunnalle:

"Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun.
Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa." 
                                                                                            1. Kor 3:6-7

Viikon evääksi rukous viiime sunnuntain messusta: "Anna meidän nähdä kuinka Pyhän Hengen tuuli puhaltaa maan yli."

Ps. Nähdään taas keskiviikkona Vintillä.. tai sitten torstaina :-)

Kahden valtakunnan kansalaisia -terveisiä messusta

Prolineserver 2010, Wikipedia/Wikimedia Commons

Olin viikko sitten juna-asemalla, siellä kaksi nuorta äitiä odotti kanssani junaa. Heillä oli mukanaan molemmilla kaksostenrattaat, joissa -molemmissa- kaksi eri-ikäistä lasta. He siinä juttelivat, olivat menossa vilkuttamaan prinsessa Victorialle. Onhan se mukavaa vilkuttaa ihan oikealle prinsessalle.

Vaikka suhtautuminen kuninkaallisiin ja presidentteihin on muuttunut sensaatiohakuisen maailman kohukirjojen ja yksilöllistymisen myötä. Vielä jossakin kuninkaallisia ihaillaan, kunnioitetaan ja kiitetään. He ovat kansakunnan edustajia, symboleita, he edustavat yksimielisyyttä ja kansakunnan yksimielisyyttä, heidän persoonaansa, viisauttaan, velvollisuudentuntoaan, rohkeuttaan ja paneutumistaan ihaillaan. Jos he puheissaan käyttävät uskonnollista kieltä tai muuten tuovat uskoaan julki, se ei jää huomaamatta.

Fariseukset menivät neuvottelemaan keskenään, miten saisivat Jeesuksen sanoistaan ansaan. He lähettivät hänen luokseen opetuslapsiaan yhdessä Herodeksen kannattajien kanssa. Nämä sanoivat: "Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut totta ja opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti. Sinä olet ihmisistä riippumaton etkä tee eroa heidän välillään. Sano siis meille, mitä mieltä olet: onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei?" Mutta Jeesus huomasi heidän kieroutensa ja sanoi: "Te teeskentelijät! Miksi te yritätte saada minut ansaan? Näyttäkää sitä rahaa, jolla maksatte veronne." He ottivat esiin denaarin. Jeesus kysyi heiltä: "Kenen kuva ja nimi siinä on?" "Keisarin", he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: "Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu." Kuullessaan tämän he hämmästyivät. He jättivät Jeesuksen rauhaan ja lähtivät pois.       

                                                                                       Matt. 22: 15-22

Uskonnollisia johtajia tuli Jeesuksen puheille, he olivat laatineet ovelan kysymyksen. Sano mitä mieltä olet? Onko oikein maksaa keisarille veroa? Tuo kysymys oli päivän polttava kysymys. Se osui juutalaisen kansan identiteetin ytimeen. Heille johtaja oli yksin Jumala, ja heidän maallisten johtajiensa tulisi tunnustaa Vanhan Testamentin auktoriteetti, uskonnollisten opettajien auktoriteetti ja lakina tulisi olla juutalainen laki. Näin ei ollut ollut pitkään aikaan ja se oli kipeä asia.

Ei ollut oikein, että juutalaisten piti alistua valloittajien veroihin ja lakeihin, heidän pakottamisiinsa. Ei ollut oikein, että pakanat saattoivat hallita juutalaisia! Ja vielä vaatia heitä maksamaan jotakin veroa. Jos Jeesus olisi vastannut kieltävästi, sotilaat olisi pian saatu paikalle. Keisari valvoi valtaansa. (tosin tarina ei kerro missä tämä keskustelu käytiin).  Entä jos hän vastaisi myöntävästi? Silloin kaikki jo nyt niin tyytymättömät olisivat kääntyneet Jeesusta vastaan. Nyt paljon kansaa oli hänen puolellaan ja kysymys oli ovela yritys kääntää kansa häntä vastaan.

Jeesuksen vastaus on nerokas. Se ei ole vain nokkela sanaleikki vaan enemmän. Hän opettaa samalla Jumalan ”tietä”, häntä eivät heilauttaneet se keitä ihmiset olivat tai mitä he ajattelivat. Kuitenkin se mitä hän sanoo on ällistyttävän radikaalia.

Hän sanoo: "Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu." hän itseasiassa tekee eron kahden valtakunnan välille. Tämän maailman valtakuntien ja Jumalan valtakunnan. Ne ovatkin kaksi eri asiaa.

Tämän maailman valtakunnat. Monarkiat, presidentit, valitut virkamiehet, harvainvalta, liike-elämän ja talouden johtajat. Rahan, aseman ja vallan valuutta. Tämä valtakunta on väliaikainen, mitä suurimmassa määrin. Kuninkaat vaihtuvat ja valuutat vaihtuvat, raha kulkee miten kulkee ja valta sen jalanjäljissä. Mikään ei ole ikuista.

Jumalan valtakunta on valtakunta, jota johtaa Kristus. Sen valuuttana rakkaus. Me tottelemme Jumalaa koska hän rakastaa meitä ja armahtaa. Kaiken sen takia mitä hän on antanut meille ja siksi, että hän on kuollut puolestamme. Hänen valtakuntansa on lopullinen ja ikuinen.

Tällä vastauksella Jeesus osoittaa kahta asiaa:
1. Näyttää yhtäkkiä siltä, ettei olekaan väliä kuka meitä hallitsee. Kristittyinä meitä kutsutaan rukoilemaan esivallan puolesta, että se olisi oikeudenmukainen ja kohtuullinen ja että saisimme elää jumalista ja hiljaista elämää. Mutta loppujen lopuksi, niin kauan kuin Jumalan valtakunta vallitsee, ei ole niin väliä millainen vallanpitäjä meillä on poliittisesti. Olipa sitten tyrannia tai demokratia. Itseasiassa on paradoksaalista, että Jumalan valtakunta näyttää voivan jopa paremmin ahtaissa ja ankarissa oloissa

2. Jeesus muuttaa PAIKAN jossa Jumalan valtakunta toteutuu. Se toteudukaan poliittisesti valtiossa, se ei murtaudu esiin miekalla ja politiikan ja lakien voimalla vaan jokaisessa ihmissydämessä, jos on murtautuakseen.
Jokainen joutuu kohallaan päättämään mikä kuuluu keisarille ja mikä (jos mikään) Jumalalle.

Jokaisen on kohdallaan päätettävä mille perimmältään on uskollinen.

Lopuksi etätehtävä :-) Tutustupa Pyhän Yrjön legendaan, (jos se ei ennestään ole sinulle tuttu) ja pohdi miten edellä kerrottu näkyi hänen elämässään.

Metodikeitto

Syksyllä ja talvella aina maistuu lämmin keitto. Sinne sekaan voi laittaa kaikenlaista. Omat suosikkini ovat kanakeitto ja sienikeitto. Ja kalakeitto ja seljanka ja gulassi ja borssi ja... No niin. Olimme Hetun kanssa kurssilla. Kurssilla puhuttiin kasvatuksen menetelmistä kirkon työssä. Nimenomaan puhuttiin, mutta tehtiin myös kaikenlaista ja saatiin paljon ideoita, joten odottakaahan vain :-) Kotiin tultuani keitin keittoa ja pohdin miten tuo koulutus oli ollut kuin maukkaan keiton keittämistä. Jokainen toi omia aineksiaan ja yhdessä sitä hauduteltiin ja hämmenneltiin ja siitä sitten jokainen saatoi ottaa sen kokoisen kauhallisen kuin itsestä hyvältä tuntui.

Elämä on keitto, millaisia asioita siihen lisäämme, mitä otamme mausteeksi, mistä teemme liemen, kaikki se vaikuttaa makuun. Joa elämän keitto on pahanmakuista ja kitkerää, on se varmaan osiattain myös omien valintojenmme seurausta. Annalla oli blogissaan taannoin aika hyvä "resepti kaikkeen". Raamatustakin löytyy hyviä reseptejä hyvään elämän keittoon. Vaikkapa vanha tuttu "hedelmäkeitto", resepti löytyy Gal. 5:22. Toinen resepti voisi löytyä Fil.2:1-5. Etsikää te hyviä ehdotuksia lisää.

Oikeastaan ajattelin myös Vintin keskiviikkoiltoja. Niissäkin parhaimmillaan "keitetään yhteistä keittoa", kuullaan erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia asioihin ja voidaan yhdessä pohtia ja pähkäillä, kuunnella toisia ja muodostaa uusia mielipiteitä. Kiitos kaikille mukana olleille viime keskiviikosta. Sekä iskosta, nuortenillasta että hartaudesta. Ja teille kurssilaiset (jos käytte täällä kurkistamassa) lämmin kiitos yhteisestä keitosta.

Kurssimme päättyi Herran siunaukseen, -niin kuin niin monet nuortenillatkin- ja sen jälkeen Raija lähetti meidät kotiin ja arkeen sanomalla: "Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten -täytekakun ja kahvin voimalla". Teillekin jäi vielä kakkua, vaikka valitettavasti voitte syödä nyt vain silmillä...

Ylistysmessu ja Jumalan perheväen messu

Onpa ollut kivoja messuja viime aikoina! Ylistysmessussa nuorten bändi soitti ja lauloi koko muun seurakunnan kanssa. Mukana oli tanssiryhmä Navehu ja ylistysliput liehuivat. Valitettavasti kamera ei ollut paikalla.

Viime sunnuntaina vietimme Jumalan perheväen messua ja kirkko oli pullollaan kaikenikäisiä ja kokoisia perheenjäseniä. Laitan tähän muutaman kuvan Lehtisaaren messusta iloksenne. Myös tulevia isosia oli mukana avustamassa (etsipä kuvasta..) ..

Tilkkutäkin tekoon

Munkkivuoren ja Munkkiniemen seurakuntien taival itsenäisinä pikku seurakuntina alkaa lähestyä loppuaan. Vuoden vaihteessa vanhat seurakunnat lakkaavat olemasta ja uusi Munkkiniemen seurakunta aloittaa toimintansa 1.1.2011. Nuorten oma Vintti säilyy ja muutos kutsuu uusia sohvankuluttajia eri puolilta yli siltojen. Vähän on kaavailtu sellaista, että Vuoren puolelta sillan yli kulkeutuisi myös "uusi" sohva Vintille.

Uuden alkaminen edellyttää aina hiukan -enemmän tai vähemmän- tunnetyötä. Jotta uusi voisi alkaa, sille täytyy tehdä tilaa. Jostakin täytyy luopua ja jollekin sanoa hyvästit. Vintillä, nuorisotoimiston ovessa on jo ainakin muutaman viime vuoden ajan ollut mietelause Muutoksen tuulten puhaltaessa toiset rakentavat tuulensuojia, toiset tuulimyllyjä. Unelma on, että Vintillä voitaisiin rakentaa molempia. Kovissa tuulissa tarvitaan välillä suojaa, mutta jotta voi syntyä ja kasvaa uutta tarvitaan uusia ideoita ja energiaa niiden toteuttamiseen.

Yhteisen tilkkutäkin idea syntyi syksyn kuluessa. Tarkoitus on, että jokainen Vintillä vieraileva voisi tehdä oman tilkkunsa ja kirjailla siihen omia unelmia tai tehdä siitä muuten vain oman näköisen. Samaa ideaa on viritelty myös sillan toisella puolella, Munkkivuoressa. Olisi mukavaa jos saisimme alkuvuodesta viimeistään koottua oikein ison yhteisen tilkkutäkin.

Tässä teille vielä herkkuja....