Kierroksen jälkeen otimme parit ja kokeilimme käytännössä auttaisiko niskahieronta rentoutumaan. Ja sitten toisinpäin. Jotenkin on kauhean mukavaa olla "hoidettavana", toisaalta aika mukavaa on myös auttaa toista, jos vaikka päätä särkee. Tai muuten vain tuottaa hyvää, rentoa ja mukavaa oloa toiselle.
Rennon olon saatuamme kävelimme löysästi ja hitaasti ja laiskasti ympäri huonetta sen mukaan kuin illan isännät antoivat kulkuohjeita. Tuntui jännän erilaiselta etsimällä etsiä ja yrittää kävelyssä ilmentää niitä tunnetiloja, joita tehtäväksi annettiin. Lopuksi kaikki raahustivat omille paikoilleen sohville tai niiden tuntumaan ja rauhoittuivat vielä keskuistelemaan ja kuuntelemaan myös sitä mitä Raamatussa sanotaan lepopäivän pyhittämisestä.
Hetu kertasi jo kauan sitten kuulemansa ajatuksen, että itseasiassa luomiskertomuksen mukaan ihmisen ensimmäinen päivä oli lepopäivä. Ihminen luotiin viimeisenä ja sitten koko urakan jälkeen Luoja pyhitti lepopäivän. Voisiko se tarkoittaa, että lähtisimmekin siitä, että ensin kerätään voimia ja sitten ryhdytään voimia vaativaan koitokseen. Levon säännöllisyys ja toistuvuus on myös yksi näkökulma, koitoksen ja puurtamisen jälkeen on lupa ja kehoituskin levätä. Ei kukaan jaksa koko ajan tehdä vaan tarvitaan joutilaisuuden hetkiä. Raamatussakin käytetään sanaa olla monta monta kertaa enemmän kuin sanaa tehdä.
Mikä auttaa sinua rentoutumaan arjen kiireiden keskellä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti