lauantai 16. lokakuuta 2010

Unelmien seurakunta



Tervetuloa virtuaaliselle Vintille!  Nuorten Vintillä on nyt myös oma blogi! Tänne saa sekä kirjoittaa että kommentoida. Täältä löytyy jatkossa pohdintoja nuortenilloista ja tapahtumista, Jumalasta, uskosta ja nuorena kristittynä elämisestä ym. Usko on elämää!

Ef. 2: 19-22
"Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen."
On sanottu, että hyvä perhe on vähän niin kuin vanha sohva. Se voi olla kulunut ja nuhjaantunutkin, sillä tärkein ominaisuus ei ole sen kauneus. Parasta ja tärkeintä on mukavuus ja se, että siinä on perheenjäsenille oma paikkansa.

Taannoin luin jostakin Ikean katalogien historiaa. Siitä miten ne ovat olleet jo vuosikymmenet ajan kuva ja kertoneet muutoksesta kodeissa ja yhteiskunnassa. Jossain vaiheessa television yleistyminen vaikutti kotien sisutukseen varsin radikaalilla tavalla. Koko olohuone sisutettiin television katselua silmälläpitäen ja huonekalut ryhmiteltiin sen mukaiseen asetelmaan että perhe saattoi tätä uutta yhdessäolon tapaa mukavasti harrastaa
. Sohva ja mukavat nojatuolit olivat tässä keskeisellä sijalla
Sohvalla on muitakin ulottuvuuksia. Seitsemänkymmentäluvulla yleistyivät vuodesohvat, joiden nelikulmaisten tyynyjen avattavat päälliset olivat jonkinlaista vakosamettia ja istuimen alla laatikko, jossa vuodevaatteita säilytettiin. Tällaisella sohvalla yövyin aina mummolassa. Tyynyistä oli myös kiva rakentaa vaikkapa erilaisia majoja.

Kun tulin nykyiseen työpaikkaani hankimme nuortentilaan kaksi värikästä sohvaa, myöhemmin sohvia tuli vielä yksi lisää. Nämä sohvat ovat siellä edelleen. Ne eivät kymmenen vuoden jälkeen enää hohda uutuuttaan, sillä niillä ovat istuneet, löhönneet, levänneet, jutelleet kevyitä ja syvällisiä lukuisat nuoret. Ja se näkyy. Sohvat ovat kuluneet, tyynyjen kangas on paikoin repeillyt ja nuhjaantunut, mutta ehkä se onkin niiden paras puoli.


Nämä sohvat ovat muodostuneet jonkinlaiseksi symboliksi unelmien seurakunnasta. Vintin sohvat ovat paikka, jossa voi olla oma itsensä, hyväksytty sellaisena kuin on. Niihin on kulumisen myötä ikäänkuin tarttunut hyvää oloa, laulua ja yhdessäoloa. Niille voi tulla innostuneena ja kiitollisena, mutta myös väsyneenä ja murheellisena. Ne ovat paikka, johon voi aina palata. Vaikka lähtisi joskus ovet paukkuen, niin aina on lupa tulla takaisin ja aloittaa alusta.

Millainen on sinun unelmiesi seurakunta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti