Lohiksessa leirillä ideoitiin ja innostuttiin

Isosleiri Lohirannassa! 5-7.10.2012

Perjantai

Ensimmäinen tämän syksyn isosleiri järjestettiin Lohirannassa. Leirille osallistui monta vanhaa isosta ja iso kasa tulevia isosia. 
Lähtö tapahtui Munkkiniemen kirkolta 18.00, bussi noukki vielä loput leiriläiset Munkkivuoren kirkolta ja matka kohti Lohirantaa alkoi. Leirikeskukseen saavuimmen alle tunnin ajomatkan jälkeen, söimme samantien päivällisen. 

Iltaohjelma alkoi kahdeksan aikoihin - oli nimikierrosta sun muuta hauskaa. Iltapalan jälkeen vuorossa oli kompletorio, joka oli riparilta ennestään tuttu. Loppuilta meillä oli vapaa-aikaa kello puoli kahteentoista, jonka jälkeen piti olla omassa huoneessa pää tyynyssä. 


Lauantai

Aamukahdeksalta oli herätys, aamu lähti aikalailla tahmeasti liikkeelle, sillä poikkeuksetta kaikki olivat todella väsyneitä. Aamupalan jälkeen suuntasimme järvenrannassa olevaan kappeliin, vuorossa oli aamuhartsa.

Päivällä oli mielenkiintoinen oppitunti psalmeista joka oli todellakin minulle ja varmasti monelle muulle tarpeen, avasi paljon aihetta ja lisäsi tiedon määrää. 

Lounaan jälkeen meillä oli vapaa-aikaa, jonka jälkeen vuorossa oli Jonnan laulutunti, itselleni ja uskoisin että muillekkin tuli kaihoisa olo lauluista, joita laulettiin riparilla ja nyt melkein samalla porukalla täällä isosleirillä. Lauleskelimme noin tunnin ja suuntasimme taas ruokalaan.


  Illan toisella oppitunnilla suunnittelimmen tulevan syksyn nuorten iltoja. Mietimme yhdessä mistä hyvä nuortenilta koostuu; paperiin saimme paljon asiaa esimerkiksi hyvä yhteishenki, kaikki kuuntelevat kaikkia, kaikki laulavat ja monia muita hyviä ideoita. Lopun aikaa oppitunnista saimme suunnitella pareittain nuorten iltoja ja osalle päätettiin jo aihe ja päivämäärä.

 Iltaohjelma oli vuorossa iltapalan jälkeen, ohjelma oli hauska ja muistutti taas monia riparista. Monen sai hymyilemään pantomiimileikki, jossa kerättiin omalle joukkueelle pisteitä. Jokainen joukkueen jäsen kävi vuorollaan nostamassa lapun hatusta, lapussa luki jokin substantiivi, esim koira. Lapun nostaja esitti pantomiimina koiraa omalle joukkueelleen, joka yritti arvata mikä se on ja keräsi näin pisteitä itselleen. 

Kalle ja Lotta järjestivät iltahartsan, voin omasta puolesta sanoa etten ole koskaan ollut niin mahtavassa iltahartaudessa. Kaikki istuivat koko hartauden ajan aivan hiljaa kappelin lattialla ja kuuntelivat. Hartauden aiheena oli "mikä tekee onnelliseksi", mietimme sitä miten pitää elää juuri tässä hetkessä eikä murehtia menneitä tai tulevia, koska silloin ei pysty nauttimaan kunnolla elämästä. Hartauden jälkeen suuntasimme mökkeihin ja valmistauduimme nukkumaan menoon. 



Sunnuntai


Herätys oli taas kahdeksan aikaan, aamu lähti vielä tahmeammin liikkeelle kuin edellisenä päivänä, siihen olkoon looginen selitys. Aamupalan jälkeen, keräännyimme ryhmiin suunnittelemaan aamujumista. Yksi ryhmä valitsi laulun, toinen laati esirukouksen, kolmas päivänrukouksen ja niin edespäin. Aamujumalanpalvelus järjestettiin kappellissa. Jumiksen jälkeen aloimme pakkailla kamppeitamme kasaan, siivosimme mökit, söimme lounaan ja vuorossa olikin jo lähtö Munkkiniemeä kohti. 

Koko viikonlopun yhteishenki oli mahtava ja parantui entisestään. Innolla odotetaan seuraavaa leiriä!


teksti: Katja Matikainen
kuvat: Hetu Saarinen

Älä pelkää!

Jounin saarnan pätkiä Rippikoulusunnuntaina (4. sunnuntai loppiaisesta) 29.1.2012 Munkkivuoren kirkossa

Vihje: lue ensin Joh.6:16-21

Tästä sunnuntaista alkaa sinun ja perheesi rippikouluvuosi - ajanjakso, jonka aikaan tutustutaan oman seurakunnan elämään ja kristillisen uskon sisältöön.

….

Kirkkoa ja seurakuntaa on vanhastaan verrattu laivaan. Puhutaan kirkkolaivasta, joka elämän merellä tekee matkaansa purjeet aukaistuina. Purjeita pullistaa Pyhän Hengen tuuli, joka vie laivaa eteenpäin kohti kotisatamaa, Taivaan kotia. Laivan reunalla roikkuu suuri ankkuri, toivon merkki ja symboli. Purjeessa komeilee risti, Jeesuksen Kristuksen ja uskon merkki ja symboli.

….

Viime torstaina, siis kolme päivää sitten, meillä oli menossa isoskoulutus tuossa vieressä olevalla seurakuntakodilla. 

Monet tietävätkin, mitä isoset tai isoiset ovat. He ovat jo oman rippikoulunsa käyneitä vähän vanhempia nuroia, jotka ovat mukana rippileirillä ryhmänjohtajina, isosina tai isoisina. Isoset ovat tärkeä osa rippikoulukokonaisuutta. He ovat ikäänkuin isojaveljiä tai isojasiskoja nuoremmilleen, uusille rippikoululaisille. Isoskokelaita koulutetaan talven aikana tärkeisiin tehtäviinsä.

Koulutuksen jälkeen monet heistä tulevat jo ensi kesänä isoisiksi. Mutta vaikka koulutus olisikin käyty, valmiita asiantuntijoita isojenkaan ei tarvitse olla. Siihen viittaakin isosista käytetty toinen nimi, isoinen. Ei vielä valmis iso, vaan vielä vähän raakile, siis isoinen, isoksi kasvamassa. Siksi moni isonen haluaakin edelleen jatkaa kasvamistaan ja olla mukana isoskoulutuskuvioissa jopa useita vuosia. Se kun on myös kivaa hommaa, ainakin useimpien mielestä. Valmiiksi ei tulla rippikoululaisina, ei isosina eikä opettajina. Tässä lajissa kasvetaan koko elämän ajan.

No, olimme siis viettämässä isoskoulutusiltaa.... Yhtenä illan teemana oli tarkastella tämän päivän evankeliumitekstiä ja tehdä siitä havaintoja, tulkintoja ja kysymyksiä. Joku isosista vertasi Jeesuksen opetuslapsia rippikoululaisiin, jotka hekin lähtevät matkalle. Jeesus sanoo opetuslapsille - siis myös rippikoululaisille: ”Älkää pelätkö.”

Niin, rippikoulua ei tarvitse pelätä. 

Monia rippikoululaisia huolettaa se, ettei tunne riparilta oikein ketään. Moni miettiin, jäänkö minä yksin, kun ei ole kavereita tässä ryhmässä, tai pärjäänkö niiden kanssa, joiden kanssa koulussa ei oikein synkkaa. Tai vaikka tuntisikin porukkaa, silti jännittää: mitähän tästä tulee, miten leiri menee, pärjäänkö minä muiden joukossa 8 päivää jossakin korvessa kaukana kaikista tutuista?

Tässä kohtaa voin rohkaista sinua. Itse en tiedä yhtäkään rippileiriläistä, joka ei olisi saanut leiriltä kaveria, yhtä, kahta, useita, koko leiriryhmää … Moni sellainen, jonka kanssa ei aiemmin ole synkannut, on leirillä näyttäytynyt uudessa positiivisemmassa valossa, jopa kaverina tai ihan ystävänä.

Ole siis rohkealla mielellä. Et jää yksin. Et ole yksin.

Monen vanhemman pelko voi olla sama: Miten nuoreni pärjää kahdeksan päivää? Useimmiten vanhemmat vastaanottavat leiriltä palaavan paljon uusia kokemuksia, kavereita ja ajatuksia saaneen nuoren. Usein menee monta päivää tai koko kesä kaiken pohtimiseen ja sulatteluun. Jotkut nuoret kertovat vuolaasti kaikenlaista leirillä koettua. Jotkut pohtivat hiljaa mielessään ilman ääneen sanottuja sanoja, mutta ilmiselvästi sisäisesti tyytyväisinä.

Vanhemmillekin voi siis kohdistaa Jeesuksen sanat: ”Älkää pelätkö.”

Tarkoittavatko nuo sanat sitä, että uskova on suojassa kaikelta pahalta. Eivät. Kyllä kristitty ihminen kohtaa vastoinkäymisiä nin kuin kuka tahansa muukin. Nuo Jeesuksen sanat lupaavat sen, että vaikeuksia ei tarvitse kohdata yksin. ”Minä, Jeesus, olen tässä, teidän rinnallanne, sinun rinnallasi. Älä pelkää.”

…..

Jeesuksen lausumasta tekee merkittävän se, millä valtuutuksella, mandaatilla hän toimii. Hän on sekä ihminen että Jumalan Poika. Hänen mandaattinsa on Jumalalta. Jeesus itse sanoi: se, joka on nähnyt minut, on nähnt Jumalan. Tästä Jeesuksen inhimillisestä ja jumalallisesta luonnosta alkuseurakunta aikanaan vakuuttui. Siinä valossa kristillinen kirkko ja seurakunta on myös Raamattua ja Jeesuksen sanoja tulkinnut. Siksi se, että Jeesus sanoo: ”Minä tässä olen. Älkää pelätkö.” on jotain suurta ja ensiarvoisen merkillepantavaa. Uskomme mukaan tuon sanoja on itse Jumala.

Tätä suurta mysteeriä, salaisuutta me rippikoulussa pohdimme. Asia taitaa toki olla niin iso, että sen pohdintaan ei yksi rippikouluvuosi riitä. Tarvitaan isoskurssi ja sen jälkeen koko ihmisen elämä tämän asian märehtimiseen.

Siispä: hyvää rippikouluvuotta sinulle rippikouluasi aloittava ja hyviä elämänpituisia rippikouluvuosia teille kaikille!

toivottaa

rippikoulupastorinne Jouni

(jonka saarnatekstiä lyhensi ja muokkasi tähän Hetu)